fbpx

Lystikäs kevätpäivä saaristossa!

Siianonginta

Opastettu siianonginta

Siianonginnasta on tullut reilussa vuosikymmenessä varsinaista kansanhuvia, eikä ihme! Siikapaikat ovat helposti saavutettavissa, tarvittavat välineet ovat yksinkertaisia ja huokeita, ja oikeiden olosuhteiden osuessa kohdalle kalaa nousee hyvin vähäiselläkin kokemuksella. Alkuun pääsee tavallisilla virvelivehkeillä, sopivaa rantaa riittää kaikille ja ensikertalainenkin oppii kalastustekniikan nopeasti. Ellei siianonginta ole sinulle entuudestaan tuttua, kalastusoppaamme opastaa sinut nopeasti alkuun. Siianonginta on helppoa ja hauskaa!

Lyhyt mutta kiivas ongintakausi käynnistyy keväällä maalis-huhtikuussa ja jatkuu toukokuun alkuun. Parhaimmillaan siianonginta on ollut yleensä pari viikkoa jäiden lähdön jälkeen, mutta tänä vuonna lämmin ja lumeton talvi, sekä jääpeitteen lähes täydellinen puuttuminen läpi koko talven, lupailevat tavallista pidempää ja kalaisampaa siikasesonkia. Ellei siianonginta ole sinulle entuudestaan tuttua, nyt jos koskaan on oikea aika aloittaa ja opetella tämä rento ja hauska harrastus.

Lystikäs kevätpäivä saaristossa!

Kiinnostaisiko keväinen siianonginta Suomenlahden kauniissa saaristossa?  Osallistu kanssamme kevään siikasesongin avaukseen!

10:00Tapaaminen lähtösatamassa. Päivän ohjelman läpikäynti ja varusteiden vaihto. Lähtö merelle oppaan johdolla.
13:00Evästauko! Luonnon keskellä välipala maistuu!
17:00Paluu lähtösatamaan tai majoituspaikkaan. Saaliin käsittely, mikäli ruokakaloja on otettu matkaan.

Retken hinta: 1-4 henkilöä 715€ (sisältäen arvonlisäveron). Myös suuremmat ryhmäkoot mahdollisia, pyydä tarjous!

Hinta sisältää

  • oppaan palvelut ja opasveneen vuokrauksen
  • kalastusvälineet ja -vieheet
  • pelastusliivit
  • vaatetuksen ja saappaat

Hintaan ei sisälly kalastonhoitomaksua. Asiakas voi suorittaa kalastonhoitomaksun itse, tai me voimme hoitaa sen lisämaksusta asiakkaan puolesta. Tarjoilemme haluttaessa retkieväät tai keittolounaan. Cateringpalvelun hinta määräytyy eväiden mukaan. Kysy lisätietoja! Lähtösatamia siianongintaretkelle: Espoo, Kirkkonummi, Särkisalo, Tammisaari ja Inkoo. Paras ajankohta siian onkimiseen Suomenlahden rannikolla on huhtikuu.

  • Aikaisempaa kalastuskokemusta ei tarvita.
  • Oppaamme ovat ammattitutkinnon suorittaneita kalastusalan ammattilaisia.
  • Veneemme ovat vuokravenekatsastettuja, ja oppailla on vuokravenekuljettajan pätevyys.
  • Asiakkaamme ovat vakuutettuja kalastusmatkan ajan.

Valikoiva kalastus

Siika on loistava ruokakala ja onkisaalis otetaan luonnollisesti kotikeittiöön mukaan, mutta tehdään se kuitenkin malttia käyttäen!

Suomenlahden rannikolla siianonginnan huippusesonki koittaa useimpina vuosina huhtikuun aikana, mutta parhaat hetket vaihtelevat vuosittain ja alueellisetkin erot ovat suuria. Siikaparvet alkavat rantautua jääpeitteen haihduttua. Oikeaan ajankohtaan vaikuttavat jääpeitteen paksuus ja kevätpuolen tuuliolosuhteet. Sopivissa olosuhteissa siian makuun saattaa paikoitellen päästä jo maaliskuun alkupäivinä, sillä laivaväylien sivut ja kapeat virtaavat salmet tapaavat pakkastalvinakin pysyä sulina miltei läpi koko talven. Jos talvi on ollut leuto, ongintakaudesta voi tulla tavanomaista pidempi ja saalisrikkaampi.

Kausi käynnistyy hitaasti

Siikasesonki käynnistyy usein hitaasti, sillä kylmässä vedessä sekä siiat että niiden ravintoeläimet ovat vielä passiivisia ja kalastus siten haastavaa. Ilmojen lämmettyä pohjaeläimistökin alkaa aktivoitua ja siiat heräilevät horroksestaan. Alkukaudella onnistumiseen tarvitaan tyynehkö lämmin keli ja suojanpuoleinen kasvillisuudesta puhdas hiekka- ja sorapohjainen ranta, jonka läheisyyteen hiljalleen lämpiävä vesi alkaa houkutella ensimmäisiä siikoja. Virtaukset tapaavat siivota pohjaan puhtaita alueita ja siksi monet sorapohjaiset virtaavat salmipaikat ja saarten väliköt ovat hyviä siikapaikkoja. Kaislikoissa ja pehmeillä mutapohjilla matosiaan on turha siikojen toivossa uittaa.

Rantakaistaleesta esiin pistävä niemi tai kallio, jonka ympärillä syvyys vaihtelee metristä kahteen ja jonka lähellä, heittokantaman ulottuvissa, on hiukan syvemmän alueen penkanreuna, on tyypillisesti kokeilemisen arvoinen onkipaikka. Siikapitoisiksi arvailtujen paikkojen syvyyskäyriä voi tutkia paikan päällä vaikkapa sopivilla mobiilisovelluksilla. Ihan rantamataliin siiat eivät taimenien tapaan rohkene uida, sillä siiat kaipaavat lähettyvilleen hiukan syvempää vettä, johon on vaaran uhatessa nopea livistää. Ottipaikkojen syvyys vaihtelee yleensä metrin ja viiden metrin välillä.

Pidot paranevat ilmojen lämmetessä

Kun kevät etenee ja kelit lämpenevät, siikojen ykkösherkut monisukasmadot alkavat ryömiä pitkin pohjia ja talven hoikistamille siioille koittavat pulskat ajat. Hiekkapohjaiset ranta-alueet lämpenevät nopeasti, joten ensimmäiset lämpimät ilmavirtaukset saavat monisukasmadot lisääntymään räjähdysmäisesti ja villitsevät siiat syömingeille.

Sään merkitys pienenee nyt merkittävästi, sillä rantavesiin sankoin joukoin mässäilemään rynnänneet siiat saattavat jatkaa silmitöntä ahmimistaan kurjassakin kelissä. Tässä kohtaa sesonkia koukutetaan kauden parhaat saaliit ja tapahtumia riittää. Paras meno jatkuu vapun tienoille, jolloin herkkupöydän havainneet kuokkavieraat, särkikalat, saapuvat laumoittain pitoihin, ja karkottavat siiat kauemmaksi rantavesistä onkimiehen tavoittamattomiin. Ulompaa mereltä siikaa saattaa silti saada edelleen, joten ulkosaaristoon veneilemällä siikakautta saattaa saada jatkettua pitkälle toukokuun puolelle.

Hyvän siikapaikan tuntomerkkeihin kuuluvat toiset siianonkijat ja paikallisesti hyvinä onkipaikkoina tunnetut suositut rannat ovatkin aloittelijalle usein helppo ja hyvä lähestymistapa siiankalastukseen. Periaatteessa hyvistä onkipaikoista ei Suomenlahden rannikolla ole puutetta, mutta monet rannat on rakennettu sen verran tiheään, että veneen käyttö laajentaa mahdollisuuksia moninkertaisesti. Alueen hyvin tuntevan kalastusoppaan paikallistuntemukseen ja vuosien kokemukseen luottaminen lisää onnistumisen mahdollisuutta vielä reilusti lisää.

Kalastusoppaamme on varannut käyttöösi asianmukaiset, laadukkaat ja siianongintaan erinomaisesti soveltuvat välineet, mutta voit luonnollisesti kalastaa myös omilla välineilläsi. Siianongintaa voi harrastaa aivan tavallisilla heittokalastusvälineillä: pienehkö kiintokela on siianongintaan optimaalinen, ja vavaksi sopii mikä tahansa kohtuullisen taipuisa ja kärjestään herkkä 7-9 jalan virvelivapa, joka jaksaa heittää onginnassa käytettäviä 15-30 gramman lyijypainoja. Siianongintaankin toki valmistetaan nimenomaan siihen tarkoitukseen suunniteltuja vapoja, mutta yleisesti ottaen kelan tai vavan malleilla ja merkeillä ei ole väliä, tärkeintä on hyvä siima.

Siikaongen rakentaminen

Siianongintaan suosittelemme joko 0,20-0,30 mm monofiilisiimaa tai 0,12-0,20 mm kuitusiimaa. Parhailla siikapaikoilla saattaa olla voimakkaita virtauksia, joten siima ei saa olla liian paksua. Siimaan pujotetaan heittopaino, yleensä lyijyä, josta siima pääse vapaasti liukumaan läpi. Painon alapuolelle sidotaan leikari, joka estää painon liukumisen kiinni koukkuun. Leikariin sidotaan reilun puolen metrin mittainen monofiiliperuke (0,20 mm on sopiva paksuus) ja siihen koon #6-10 yksihaarakoukku.

Kun koukkuun pujotetaan vielä maukas mato, ottava siikapyytö on valmis tositoimiin. Siianonginta perustuu nimittäin siihen, että kun siiat kulkevat parvessa rantaviivaa myötäillen ja pohjaeläimillä herkutellen, ennemmin tai myöhemmin joku niistä erehtyy noukkimaan pohjasta myös kalastajan tarjoaman lieron koukkuineen. Liero koukutetaan paksu etupää edellä niin, että loppuosa madosta jätetään kiemurtelemaan houkuttelevasti ja koukun kärki jätetään kunnolla näkyviin.

Siikaa kalastetaan usein kalastusvälinekaupasta ostetuilla jalostetuilla lieroilla, joista parhaat kestävät koukussa moninverroin tavallista tunkiolieroa paremmin. Makueroista emme osaa sanoa mitään. Matoja kannattaa varata reilusti, sillä hyvinä päivinä matoja voi helposti kulua viitisenkymmentäkin yhtä kalastajaa kohti.

Siianonginnan perustekniikka

Siikakohteeseen saavuttuaan tulisi keksiä, mihin matosensa heittää – siikaparvet kun eivät kiertele tasaisesti pitkin rantoja. Jos lupapuoli ja kalastussäännöt antavat myöden (kalastonhoitomaksulla saa kalastaa vain yhdellä vavalla kerrallaan), useamman ongen virittäminen nopeuttaa tuntemattoman paikan haravointia. Ideana on kalastaa aluetta eri syvyyksistä, kunnes siian tai siikaparven reitti osuu syötin kohdalle.

Kalastus aloitetaan heittämällä painot siisteille pohjille hieman eri etäisyyksille rannasta. Siimat jätetään aavistuksen löysälle, että siika saa nielaistua syötin ilman petoksen kavaltavaa vetovastusta. Toisilla on tapana jättää kiintokelasta sanka auki. Kun  syötit ovat vedessä, vavat tökätään pystyyn rantakivien väliin tai vapatelineisiin, otetaan eväät esiin, ja jäädään kaikessa rauhassa odottelemaan, että kärki tärisee. Vavan kärkeen voi kiinnittää vielä ”siikakellon”, kulkusen, joka kilinällään ilmoittaa kalan käyneen kiinni pyytöön ja hälyttää maisemien ihailuun ja ajatuksiinsa unohtuneen onkijan tarttumaan vapaansa.

Odottelua ja toimintaa

Kun tärppi on havaittu, siialle annetaan hetki aikaa syötin nielaisuun ja kala kelataan ylös. Yleensä siika nielee madon syvälle ja tartuttaa itsensä ilman mitään vastaiskuja – reippaimmat siiat saattavat jopa nykäistä vavan kumoon.  Joskus aremmalla päällä oleva siikaparvi saattaa epäluuloisena jäädä hiplaamaan matoa ärsyttävän pitkäksi ajaksi, kunnes lopulta hylkää tarjouksen ja livahtaa tiehensä. Aran siian kanssa saattaa auttaa vetovastuksen vähentäminen kevyemmin luistavalla painolla ja ohuemmalla perukkeella, sekä siiman jättäminen reilusti löysemmälle.

Siika on parvikala, joten ensimmäisen kalan jälkeen syötti kannattaa heittää mahdollisimman nopeasti samaan paikkaan uudelleen, ja toivoa että parvi on vielä paikalla. Siianonginta saattaa hyvinäkin päivinä olla lähinnä rauhallista odottelua, kunnes samoilta sijoilta nousee tunnin tai parin hiljaisen hetken jälkeen useampia kaloja lyhyessä ajassa. Usein siikaparvet saapuvat samoille paikoille suunnilleen samoihin aikoihin päivittäin, joten syönti-ikkunan ajankohta ja ottipaikka kannattaa jatkoa ajatellen painaa mieleen tai kirjoittaa muistiin. 

Jos mitään elonmerkkiä siioista ei tunnin sisään kuulu, onget kelataan ylös ja syötit lingotaan uudelle alueelle. Matosten pelikuntoa on muutenkin hyvä välillä tarkastella, sillä varovaiset kiisket ja ovelat särkikalat käyvät etenkin loppukaudesta mutustelemassa lierot kalastajan huomaamatta huonoon kuntoon. Jos ongen mukana tulee levää tai roskia, ne putsataan pois ja pyytö yritetään saada seuraavalla heitolla osumaan puhtaammalle pohjalle.