Meritaimenen heittokalastus
Hopeanhohtoisen meritaimenen heittokalastus Suomenlahden saaristossa on upeinta, mitä urheilukalastaja voi kokea! Kiehtovana ja vaativana kalastuskohteena meritaimen on unelmasaalis, jonka räjähtävä tärppi, nopeat syöksyt ja villit hypyt piirtävät mieleen unohtumattoman muiston. Monille kaiken kokeneille kalastajille meritaimen on arvostetuin lohikala.
Me kalastamme meritaimenta heittokalastusvälinein Helsingin kaupungin merialueilla, Inkoossa ja Espoon vesillä. Vieheinä käytämme pääasiassa lusikkauistimia ja vaappuja, mutta perhokalastuskin onnistuu. Keväällä kalastuksemme alkaa rantavesien vapautuessa jääpeitteestä ja päättyy suunnilleen toukokuun lopussa. Syyssesonkimme käynnistyy vesien viilentyessä lokakuun puolessa välissä ja jatkuu jäiden tuloon asti. Jäätilanteen salliessa sesonki saattaa jatkua vuodenvaihteen yli.
Meritaimenen saaminen siiman päähän on vaativa haaste, jossa kaiken tulee osua kohdalleen. Kalojen löytäminen vaatii vankan paikallistuntemuksen ja kokemuksen lisäksi myös annoksen tuuria, ja vaikka kalojen piilot paljastuvat, ei ole varmaa, että ne saadaan haaviin asti. Saalistakuuta emme siis uskalla antaa, mutta teemme kaikkemme luodaksemme kalaretkesi onnistumiselle parhaat mahdolliset puitteet!
| 10:00 | Tapaaminen lähtösatamassa. Päivän ohjelman läpikäynti ja varusteiden vaihto. Lähtö merelle oppaan johdolla. |
| 13:00 | Evästauko! Luonnon keskellä välipala maistuu! |
| 17:00 | Paluu lähtösatamaan tai majoituspaikkaan. Saaliin käsittely, mikäli ruokakaloja on otettu matkaan. |
Retken hinta: 1-4 henkilöä 715€ (sisältäen arvonlisäveron). Myös suuremmat ryhmäkoot mahdollisia, pyydä tarjous!
Hinta sisältää
- oppaan palvelut ja opasveneen vuokrauksen
- kalastusvälineet ja -vieheet
- pelastusliivit
- vaatetuksen ja saappaat
Hintaan ei sisälly kalastonhoitomaksua. Asiakas voi suorittaa kalastonhoitomaksun itse, tai me voimme hoitaa sen lisämaksusta asiakkaan puolesta. Tarjoilemme haluttaessa retkieväät tai keittolounaan. Cateringpalvelun hinta määräytyy eväiden mukaan. Kysy lisätietoja! Lähtösatamia meritaimenen kalastusmatkalle: Helsingin merialueet, Espoon alueet ja Inkoon saaristo. Parhaita ajankohtia meritaimenen tavoittamiseen ovat kevät (jäiden lähdöstä toukokuun loppuun) ja syksy (suunnilleen lokakuun puolivälistä jäiden tuloon).
- Aikaisempaa kalastuskokemusta ei tarvita.
- Oppaamme ovat ammattitutkinnon suorittaneita kalastusalan ammattilaisia.
- Veneemme ovat vuokravenekatsastettuja, ja oppailla on vuokravenekuljettajan pätevyys.
- Asiakkaamme ovat vakuutettuja kalastusmatkan ajan.
Valikoiva kalastus
Luonnonvarainen rasvaevällinen taimen on rauhoitettu kaikilla Suomen merialueilla Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kaikki mereen istutettavat taimenet (paitsi Ahvenanmaan) ovat rasvaeväleikattuja, eväleikatun taimenen alamitta on 50 cm. Me vapautamme saaliiksi saadut meritaimenet takaisin jatkamaan sukuaan, mutta yhden eväleikatun taimenen voit halutessasi ottaa ruokakalaksi mukaan.
Meritaimen on taimenen ekologinen muoto, joka lisääntyy joissa ja puroissa ja vaeltaa parin vuoden poikasvaiheen jälkeen mereen kasvamaan. Meritaimen viettää suurimman osan elämästään merellä, joten se muistuttaa hyvin paljon lohta sekä elintavoiltaan että ulkonäöltään. Meritaimen esiintyy alkuperäisenä Pohjois- ja Länsi-Euroopan joissa ja merissä.
Meritaimen kutee myöhään syksyllä, syys-marraskuussa, ja varttuu kotijoessaan keskimäärin kaksi vuotta ennen mereen vaeltamistaan. Merellä taimen kasvaa nopeasti ja lihottaa itsensä pikkukaloilla. Itämeressä taimenen ruokalista koostuu pääasiassa kolmipiikeistä, silakoista ja kilohaileista.
Takaisin kotijokeensa meritaimen palaa yhden, kahden tai kolmen merivuoden kuluttua. Useimmiten meritaimen palaa synnyinpaikoilleen nelivuotiaana ja on tuolloin hieman yli 60 senttiä pitkä. Kudun jälkeen se joko lähtee uudelleen merelle tai kuolee. Pieni osa palaa kudulle toiseen kertaan ja joku harva vonkale kolmannenkin kerran. Nämä veteraanitaimenet ovat jo 80-senttisiä, jopa yli.
Suomen meritaimenkannat
Kauan, kauan sitten, meritaimenparvet nousivat kudulle jokaiseen Itämereen laskevaan jokeen, mutta meidän aikanamme taimenjokien määrä on romahtanut uittoperkausten, voimalaitosten, huonon vedenlaadun ja liikapyynnin vuoksi. Itämereen laskevissa joissamme on jäljellä vain kymmenen meritaimenkantaa.
Onneksi olemme hiljalleen alkaneet ymmärtää tekemiämme virheitä ja monia taimenjokia ollaan jo ennallistamassa lähemmäs luonnollista tilaansa. Silti rannikon meritaimenkannat ovat edelleen pääosin peräisin istutuksista ja meritaimenen kalastus käytännössä lähes täysin istutusten varassa, muutamien yksittäisten taimenpurojen ja jokien, kuten Vantaanjoen, parantuneesta tilanteesta huolimatta.
Vuosittaiset istutusmäärät pääkaupunkiseudulle ja sen ympäristöön ovat kuitenkin olleet melko mittavia, joten mahdollisuudet meritaimenen kalastamiseen ovat nykyään kohtuullisen hyvät ja kalaa saa ajoittain jopa melko mukavasti. Keskimääräisellä saaliskalalla voisi tosin olla mittaa enemmänkin.
Luonnonvarainen rasvaevällinen taimen on rauhoitettu kaikilla Suomen merialueilla Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kaikki mereen istutettavat taimenet (paitsi Ahvenanmaan) ovat rasvaeväleikattuja, eväleikatun taimenen alamitta on 50 cm. Koska kalastuksella on iso merkitys kalojen keskikokoon ja eväleikatuillakin kaloilla oma tärkeä roolinsa luonnonkierron palauttamisessa, me vapautamme pääsääntöisesti kaikki saaliiksi saadut taimenet. Yhden eväleikatun taimenen saat halutessasi ottaa ruokakalaksi.
Kalastusajat ja -paikat
Vaikka Suomessa on mahdollista tavoittaa meritaimen läpi koko avovesikauden, merellä meritaimenen heittokalastusta harrastetaan pääsääntöisesti keväällä ja syksyllä.
Taimen vaeltaa veden lämpötilan muutosten mukaan. Mitä kylmempi vesi, sitä suojaisemmassa paikassa taimenet yleensä viihtyvät. Taimenet saalistavat usein pienissä parvissa, joten samoilta sijoilta saattaa hyvällä tuurilla saada useampia kaloja lyhyessä ajassa.
Kevätpuolella taimensesonki alkaa useimpina vuosina huhtikuussa heti jäiden lähdettyä ja jatkuu toukokuun loppupuolelle. Optimaalinen veden lämpötila on suunnilleen kolmesta kymmeneen asteeseen. Heti jäidenlähdön jälkeen kohmeisen taimenen tavoittaminen voi olla vaikeaa, mutta tilanne muuttuu muutaman lämpimän päivän jälkeen. Jos vedet lämpenevät nopeasti, kausi saattaa jäädä lyhyeksi, joten kalastus kannattaa aloittaa mahdollisimman nopeasti rantojen vapauduttua jääkahleesta.
Taimen vaeltaa sisäsaaristossa silakoiden perässä, joten keväällä meritaimenet löytyvät usein matalien lahtien lämpötaskuista, jotka aurinko on lämmittänyt muuta ympäristöä lämpimämmäksi. Veden lämpötilan tarkkailu on siis onnistumisen kannalta oleellista. Vesien lämmettyä reiluun kymmeneen asteeseen, taimen alkaa vetäytyä syvempiin vesiin. Keskikesälläkin taimenia saattaa ulkosaaristosta avomeren reunalta joskus vahingossa saada.
Syyskauden kalastus
Syyskausi saattaa käynnistyä sopivissa keleissä jo syyskuussa, mutta paras sesonki alkaa yleensä lokakuun puolella, kun vedet jäähtyvät ja luonto alkaa valmistautua talveen. Kalastusta voi jatkaa jäiden tuloon asti. Viime vuosina sesonki on usein jatkunut tammikuun puolelle.
Alkusyksystä, kun veden lämpötila on vielä kymmenen asteen paikkeilla tai hieman sen yli, taimenet majailevat useimmiten ulkosaaristossa syvemmän veden liepeillä. Tuolloin kalat löytyvät ulkosaariston ja avomeren rajoilta, usein matalikoilta, karikoilta ja sellaisten saarien reunoilta, joiden lähellä on syvää vettä. Alkukaudesta taimenet ovat usein tuulenpuoleisilla rannoilla, joilla pääsee harrastamaan klassista ”tyrskykalastusta”. Viilenevässä vedessä meritaimenen ravintoon kuuluvat nimittäin kolmi- ja kymmenpiikit sekä pikkutuulenkalat, joita voimistuneet tuulet ja tyrskyävät mainingit ahtavat kivikoihin ja rantamataliin.
Kun päivät lyhenevät ja vedet jäähtyvät alle kymmeneen asteeseen, taimen alkaa hiljalleen vaeltaa välisaaristoon ja löytyy usein tuulen ja tyvenen rajoilta niemenkärjistä, karikoilta ja kivikkorannoilta. Rakkoleväpohja on aina hyvä vihje mahdollisesta ottipaikasta.
Loppukauden kalastus
Meritaimen talvehtii lähellä rannikkoa mantereen tuntumassa. Loppuvuoden sesonki alkaa yleensä loka-marraskuussa veden jo reilusti viilennyttyä. Kalastus siirtyy sisäsaaristoon ja lopulta mantereen rantamatalikoille. Leutoina syksyinä kausi saattaa jatkua joulukuulle ja jopa vuodenvaihteen yli. Loppukaudesta toimivat kivikkorannat, karikot sekä luotojen ja pintakivien taakse aallokossa syntyvät tyynet peilit. Tuulisina päivinä kalastus kannattaa usein keskittää tyynen puolelle.
Kun veden lämpötila laskee alle kuuden asteen, taimenen voi tavoittaa uskomattoman matalasta ja tyynestä vedestä. Vanhan sanonnan mukaan taimen tulee rantaan katsomaan ensilunta. Parhaat taimensaaliit saadaan, kun veden lämpötila on suunnilleen 4-9 astetta. Kun lämpötila alkaa painua kolmeen asteeseen tai sen alle, kylmästä vedestä jähmeät kalat käyvät jo niin hitaalla, että kalastus muuttuu hyvin vaikeaksi, ja kausi on siltä erää ohi.
Meritaimenen meriravinto koostuu pikkukaloista, äyriäisistä ja selkärangattomista, joiden jäljittelyyn sen kalastus niin vieheillä kuin perhoillakin perustuu. Meritaimenen heittokalastuksessa käytämme pääasiassa erilaisia pikkukaloja mukailevia vieheitä ja meritaimenen kalastukseen soveltuvia vaappuja. Lusikkauistimet ovat metallista valmistettuja uppoavia vieheitä, joiden muotoilu saa ne uimaan pikkukalojen tapaan. Kevennetyssä lusikassa uistimen metallirunkoon on liitetty vettä kevyempi osa, joka tekee uistimesta perinteistä viehettä hitaammin uppoavan. Kevennys voi olla esimerkiksi korkkia, balsaa tai vaahtomuovia. Uistimen leijuva vajoaminen vedon pysähtyessä on osoittautunut taimenille vastustamattomaksi. Vaappu taas on kelluva tai uppoava, useimmiten kalaa imitoiva viehe, joka vedossa sukeltaa uimalevynsä pakottamana syvemmälle ja saa samalla sivuille hakevan kalan uintia matkivan liikkeen.
Meritaimenvieheet
Vekkulit, Vajokit, E.V. Trutat ja muut kevennetyt lusikat lienevät tämän päivän suosituimpia taimenvieheitä, mutta vanhojen hyvien aikojen herkkäliikkeiset peltilaputkin, nuo legendaariset Krokodilit, Inkoot, Salamanderit ja Lätkät, ovat säilyttäneet paikkansa taimenta jahtaavien pakeissa. Painavammat metalliuistimet sopivat hyvin venekalastukseen hieman syvemmistä vesistä ja kevennetyt ovat erinomaisia matalammissa rantavesissä vesien jäähdyttyä. Tuulenkaloja jäljittelevät puikkomaiset vieheet ovat nekin yleistyneet ollen nykyään erittäin suosittuja meritaimenvieheitä ympäri Skandinaviaa. Myös erilaisia meritaimenen rannikkokalastukseen valmistettuja vaappuja on kaupan, ja ne toimivat mainiosti matalimmillakin rannoilla. Vieheitä kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti, sillä kaikenlaisilla vieheillä meritaimentakin pyydetään ja myös saadaan. Keväällä käytetään usein hieman isompia vieheitä, syksyllä hieman pienempiä.
Parhaista ottiväreistä voisi keskustella loputtomiin, mutta rasiaan kannattaa poimia ainakin pilvisinä päivinä toimivat keltahopeat ja punamustat, aurinkoiselle kelille sopiva sinihopeinen ja kehnon syönnin varalle vielä joku ärsykeväri, esimerkiksi keltaoranssi. Harva keskittyy käyttämään pelkkiä ärsykevärejä tai puhtaita luomuvärejä. Joskus toimivat toiset, joskus toiset, mutta vieheen värisävyjä tärkeämpää on ottihaluisten kalojen löytäminen. Parhainkaan viehe ei kalattomassa kivikossa pyydä.
Kalastustekniikka
Merialueilla meritaimenta kalastetaan enimmäkseen veneestä, vaikka rannalta kalastaviakin on paikoitellen paljon. Kelluntarenkaita ja kajakkejakin käytetään meritaimenen kalastuksessa nykyään yleisesti. Yleisimmin meritaimenta tavoitellaan saarten ja luotojen kivikko- ja rakkolevärannoilta, suunnilleen 1-3 metrin syvyisestä vedestä. Hyväksi ottiajaksi on osoittautunut oikeastaan koko valoisa aika, tosin monien mielestä parhaat hetket painottuvat aamuun ja iltaan. Aurinkoista ja kirkasta keliä ei yleensä pidetä parhaana mahdollisena taimenkelinä, sillä puolipilvisenä tai pilvipoutaisena päivänä arka kala on helpompi puijata pyydykseen.
Kalastustekniikan perusta on mahdollisimman vaihteleva ja epäsäännöllinen uitto. Viehettä uitetaan vaihtelevalla nopeudella, pääsääntöisesti kohtuullisen ripeällä vauhdilla, ja kelauksessa pidetään epäsäännöllisin väliajoin useamman sekunnin taukoja. Meritaimen iskee hyvin usein pysähtyneeseen ja vajoavaan vieheeseen. Joskus terävä nykäys vajoamisliikkeen päätteeksi ja sitä seuraava nopea kelaus saattaa saada kalan hermot pettämään. Uistimen kulkusuuntaa kannattaa vaihdella ja kalaa ärsyttää nykimällä viehettä vavan kärjellä. Veden viilentyessä kelausnopeus voi edelleen pysyä nopeahkona, mutta taukoja kannattaa lisätä.
Jos kalan olinpaikka tiedetään tai on oletettu, viehettä ei kannata heittää kalan päälle vaan sen ohi, ja tehdä pysäytys vajotuksineen oletetun ottipaikan kohdalla. Jos kalat seurailevat, mutta eivät suostu ottamaan, uittoa ja sen suuntia kannattaa vaihdella vielä lisää. Rannalta kalastaessa tulee aina muistaa, että kalat voivat olla hyvin matalassa. Heittäminen kannattaa aloittaa jo hieman kauempaa rantaviivasta ja kyyryssä rantaan hiipiminenkään ei ole liioittelua.
Jos meritaimenen kalastustekniikat eivät ole sinulle entuudestaan tuttuja, kalastusoppaamme opastaa sinut nopeasti alkuun. Meritaimenen kalastus ei aina ole helppoa, mutta se on taatusti hauskaa!
Kalastusvälineet meritaimenelle
Kalastusoppaamme on varannut käyttöösi asianmukaiset, laadukkaat ja meritaimenen heittokalastukseen erinomaisesti soveltuvat välineet, mutta voit luonnollisesti kalastaa myös omilla välineilläsi. Suosituksemme kalastusvälineiksi meritaimenelle:
Arkana kalana meritaimen hakeutuu alueille, jotka tarjoavat sille suojaa, joten sen löytää usein tuulisilta kivikoilta ja karikoilta. Kalan lähestyminen veneellä saattaa siksi olla olosuhteiden vuoksi haastavaa, joten välineiden tulisi olla pitkäheittoisia. Hyvä meritaimenvapa on kevyt ja tunnokas mutta napakka, ja lisäksi siinä olisi hyvä olla sen verran joustoa, että vikkeläliikkeinen kala ei saa revittyä itseään irti. Hyviä vapoja löytyy suunnilleen yhdeksänjalkaisista nopeahkoista vavoista, joiden viehepainosuositus on 10-40 grammaa. Kelaksi käy kiintokela (kokoluokassa 2500) tai pienehkö hyrräkela. Kiintokela on hieman hyrräkeloja suositumpi, mutta molemmilla kelatyypeillä on omat etunsa.
Useimmat meritaimenta kalastavat käyttävät nykyään 0,15-0,20 mm kuitusiimaa, jonka päähän on sidottu suunnilleen metrin, puolentoista mittainen 0,30-0,35 mm monofiili- tai fluorihiiliperuke. Yöpakkasten viilentäminä aamuina kuitusiima kannattaa vaihtaa monofiiliin. Viehe kiinnitetään siimaan viehelukolla, kuulalaakeroidulla leikarilla tai sitomalla siima suoraan uistinrenkaaseen. Oikeasta tavasta kiinnittää viehe siimaan kiistelee luonnollisesti useampia koulukuntia, mutta useimmat käyttävät lukkoja tai kuulalaakeroituja lukkoleikareita. Vieheen suoraan siimaan sitoviakin on.
