Opastettu ahvenenkalastus
Vesi pärskyy, kun syönnöstävä ahvenparvi ajaa saalistaan takaa pintakalvossa! Varmasti tuttu näky kesäisillä vesillä liikkuville. Vaatimattomasta koostaan huolimatta raitapaitainen kansalliskalamme on varsin kunnioitettava siimankiristäjä ja siten ahvenenkalastus on varmasti yksi hauskimmista tavoista viettää kalastuspäivää!
Ahvenenkalastusreissumme suuntautuvat pääasiallisesti läntisen Suomenlahden merialueelle, mutta teemme matkoja myös järville, esimerkiksi Lohjanjärvelle. Ahventa voi kalastaa koko avovesikauden, mutta parhaat hetket osuvat kuitenkin loppukesään ja syksyyn, jolloin ahvenet alkavat hakeutua parviin.
Ahventa kalastetaan keveillä välineillä ja vieheinä käytetään useimmiten jigejä, pieniä vaappuja, sekä erilaisia lippauistimia. Ahven on loistava ruokakala, joten suosittelemme lämpimästi muutaman pannukarkean ahvenen viemistä kotijoukoille!
| 10:00 | Tapaaminen lähtösatamassa. Päivän ohjelman läpikäynti ja varusteiden vaihto. Lähtö merelle oppaan johdolla. |
| 13:00 | Evästauko! Luonnon keskellä välipala maistuu! |
| 17:00 | Paluu lähtösatamaan tai majoituspaikkaan. Saaliin käsittely, mikäli ruokakaloja on otettu matkaan. |
Retken hinta: 1-4 henkilöä 715€ (sisältäen arvonlisäveron). Myös suuremmat ryhmäkoot mahdollisia, pyydä tarjous!
Hinta sisältää
- oppaan palvelut ja opasveneen vuokrauksen
- kalastusvälineet ja -vieheet
- pelastusliivit
- vaatetuksen ja saappaat
Hintaan ei sisälly kalastonhoitomaksua. Asiakas voi suorittaa kalastonhoitomaksun itse, tai me voimme hoitaa sen lisämaksusta asiakkaan puolesta. Tarjoilemme haluttaessa retkieväät tai keittolounaan. Cateringpalvelun hinta määräytyy eväiden mukaan. Kysy lisätietoja! Lähtösatamia ahvenenkalastusmatkalle: Helsinki, Espoo, Kirkkonummi, Sipoo, Inkoo, Tammisaari ja Lohjanjärvi. Parhaat ahvenen pyyntiajankohdat ovat 1.8. – 31.11 (merialueella) ja 1.6. – 31.8 (sisävesillä).
- Aikaisempaa kalastuskokemusta ei tarvita.
- Oppaamme ovat ammattitutkinnon suorittaneita kalastusalan ammattilaisia.
- Veneemme ovat vuokravenekatsastettuja, ja oppailla on vuokravenekuljettajan pätevyys.
- Asiakkaamme ovat vakuutettuja kalastusmatkan ajan.
Valikoiva kalastus
Pyrimme vapauttamaan kookkaimmat ahvenet jatkamaan sukuaan. Ruokakalat voi halutessaan ottaa mukaan, mutta tehdään se kuitenkin malttia käyttäen!
On sanottu, että ahven on ominaisuuksiltaan kuin suomalainen: kyrmyniskainen, hitaahko, ja piikikäs. Ehkä juuri siksi se on valittu maamme kansallissymboleihin kuuluvaksi kansalliskalaksi. Hauki jäi tässä kisassa ahvenelle toiseksi.
Eurooppalaisen ahvenen (Perca fluviatilis) levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan ja ulottuu Siperiaan saakka. Ahven on maamme yleisin kalalaji, rantavesien ja selkäkarikoiden eläjä, jota löytyy lähes kaikenlaisista vesistä koko maassa, suurista järvistä, joista ja pienistä lammikoista aina Itämeren murtoveteen, aivan pohjoisinta käsivarren Lappia lukuun ottamatta. Jopa pienistä soistuneista metsälammista, joissa muut kalat eivät enää viihdy, tapaa hyvin usein pieniä tummia ahvenia.
Meille kaikille tutun raitapaidan koko ja väritys vaihtelee elinympäristön mukaan. Humuspitoisessa vedessä asuu tummia ahvenia, ja kirkkailla selkävesillä ahvenen selkäpuoli on usein oliivinvihreä ja selkein pystyraidoin kuvioitu. Kooltaan perusahven on tavallisesti 15-30 sentin mittainen ja painaa suunnilleen 50-350 grammaa. Merialueella ja isoissa rehevissä järvissä kyrmyniskat kasvavat suhteellisen nopeasti, mutta pienissä vesissä ne jäävät usein kitukasvuisiksi ravinnon puutteen vuoksi. Ne suolammen pienet mustat ahvenet, joita tuhatveljiksikin joskus kutsutaan, voivat vaatimattomasta koostaan huolimatta olla silti hyvin vanhoja. Perusahven on elänyt keskimäärin kuutisen vuotta, mutta se voi hyvinkin elää parikymppiseksi, jopa 30-vuotiaaksi.
Kilon rajan ahven ylittää suunnilleen 40 sentin pituisena. Saaliskuviin kilon ahvenista törmää sosiaalisessa mediassa vielä kohtuullisen usein, mutta kahteen kiloon kasvaa enää hyvin harva kyrmyniska. Suurin Suomesta saatu ahven painoi 2,87 kg. Kansainvälisen urheilukalastusliiton IGFA:n rekisterien mukaan tämä meidän oma ennätyskalamme, säkyläläisen Kalle Vaarasen Ahvenanmaan Kökarilta syyskuussa 2010 koukuttama 54-senttinen järkäle, on myös maailman suurin urheilukalastusvälineillä saatu eurooppalainen ahven.
Ahven on peto. Poikasena se syö useimpien kalojen tapaan planktonia, mutta koska kovin kookkaaksi ei kevyellä ravinnolla kasva, monipuolisempi pöperö pohjaeläimistä pinnan hyönteisiin alkaa sekin iän myötä maistua. Isommat ahvenet saalistavat ja syövät pääasiassa itseään pienempiä kaloja – myös pienempiä ahvenia.
Ahvenen kalastuksesta
Ahven on aktiivisimmillaan iltaisin ja aamuisin. Päivisin ahven liikkuu ja etsii ravintoa parvissa, yöksi se painuu yksin pohjan tuntumaan kasvuston suojiin. Monet noudattavat kalastuksessaan ahvenen omaa vuorokausirytmiä: keskellä kesää, kun päivät ovat pitkiä, ahven ottaa usein vieheeseen parhaiten aikaisin aamulla ja iltamyöhällä, kun syyspuolella paras syönti taas saattaa osua lähemmäksi keskipäivää. Sameissa vesissä vuorokaudenajoilla ei ole samalla tavalla merkitystä. Talvella aktiivisin syöntiaika voi olla hyvinkin lyhyt ja sijoittuu usein päivän valoisimpaan hetkeen.
Ahventa on mahdollisuus tavoitella ympäri vuoden, mutta merialueella paras pyyntiaika kalastusoppaan veneessä osuu loppukesälle ja alkusyksylle, suunnilleen elokuun puolestavälistä eteenpäin, kun ahvenet alkavat parveutua, ja jatkuu myöhäiseen syksyyn aina joulukuulle asti. Sisävesillä myös keskikesä helteineen on usein erinomaista kalastusaikaa.
Lue lisää ahvenesta:
Ahvenen jigikalastuksessa ruokailupuuhissa olevia ahvenia tavoitellaan ”jigillä”, painolla eli jigipäällä varustetulla yksihaaraisella koukulla, johon pujotetaan useimmiten silikonista valmistettu pehmeä pyrstö. Pyrstö pyrkii mukailemaan jotain kalalle maistuvaa tai muuten uteliaisuutta herättävää, kuten vaikkapa matoa tai kalajäljitelmää. Jigi heitetään useimmiten pohjaan tai sen tuntumaan, johon se painavana vajoaa hyvin nopeasti, ja ahventen iskuhalua yritetään herätellä erilaisilla kelaus- ja vavankäsittelytekniikoilla.
Ahventa jigataan myös käyttäen apuna moottoria – me käytämme tähän kalastusveneemme sähköllä toimivaa keulamoottoria. Heittämisen sijaan painavalla jigipäällä varustettu jigi lasketaan suoraan veneen viereltä alas välivedestä tai pohjan tuntumasta kaikuluotaimella havaituille ahvenille, joita härnätään pienillä jigin liikkeillä veneen liikkuessa kalaparven päällä. Tätä jännittävää, hauskaa ja erittäin tehokasta kalastustekniikkaa kutsutaan pysty- eli vertikaalijigaukseksi.
Elleivät nämä kalastustekniikat ole sinulle entuudestaan tuttuja, oppaamme opastaa sinut nopeasti alkuun. Jigikalastus on helppoa ja hauskaa!
Ahvenen jigausvälineet
Oppaamme on varannut käyttöösi asianmukaiset, laadukkaat ja ahvenen jigikalastukseen erinomaisesti soveltuvat välineet, mutta voit luonnollisesti kalastaa myös omilla välineilläsi. Suosituksemme ahvenen jigikalastusvälineiksi:
Kalastusvälineiden on hyvä olla mahdollisimman kevyet ja tunnokkaat, jotta ahventen varovaisimmatkin tärpit tuntuvat selvästi käteen ja vastaiskut lähtevät napakasti. Jigivavan tulisi olla mahdollisimman kevyt, ja toiminnaltaan kokotoiminen, mutta nopea. Vavat ovat suhteellisen lyhyitä. Yleisimmin käytettyjen vapojen pituus on suunnilleen kuudesta seitsemään ja puoleen jalkaan (180 – 215 cm). Kela valitaan siten että se tasapainottaa vavan, joten useimmiten mahdollisimman pieni ja kevyt kokoluokan 500 tai 1000 kiintokela toimii useimmilla parhaiten. Yhdistelmän painopisteen olisi hyvä olla muutaman sentin verran kelan etupuolella niin, että kun otat vavasta luontevasti kiinni samalla tavoin kuin heittäessäsi, yhdistelmä pysyy suunnilleen tasapainossa etusormesi päällä. Kiintokelan takasalvan olisi hyvä olla täysin takaliikkeetön, kuten useimmissa keloissa nykyään onkin.
Ahvenen jigikalastuksessa käytetään yleisesti 0,06 mm – 0,12 mm vahvuista kuitusiimaa. Ihan aloittelevalle suosittelemme hieman paksumpaa siimaa (0,14 mm), joka vähentää tuulisella kelillä puolalle helposti syntyviä siimasotkuja. Mitä syvemmältä kalastetaan, sen ohuempaa siimaa on kasvavan vedenvastuksen vuoksi tapana käyttää. Räikeän keltaiset ja oranssit siimat erottuvat vedenpinnasta parhaiten, joten niitä on helppo seurata ja ahventen varovaiset tärpit näkyvät jo siimasta. Ahvenet itse eivät väristä välitä. Ahvenpaikoilla, joilla saattaa väijyä myös terävähampaisia petokaloja (siis melkein kaikkialla), kuitusiiman jatkeeksi kannattaa sitaista puolen metrin pätkä vahvempaa (0,30-0,40 mm) fluoro- tai monofiilisiimaa pureskeltavaksi.
